• Sort Blog:
  • All
  • Art
  • Business
  • Design
  • Music
  • Photography
  • Sport
  • Yleinen

Sisäisen temppelin etsintä, osa 1.

No nyt se sitten alkoi, meidän kahden ystävyksen oman, “sisäisen temppelin” etsintä. Vuosi ilman mitään turhaa, tuoko se meille sisäistä rauhaa? Onko parempi olla?
 
Olemme sopineet näin:
– Emme osta mitään “turhaa”, emme osta vaatteita, sisustusjuttuja, kenkiä, laukkuja tms.
– Emme käy kampaajalla
– Ruokavalio muutetaan terveellisemmäksi, ei sokeria, sipsejä, eineksiä, pullaa tms eikä alkoholia
– Liikunnasta tehdään rutiini, min 3x / vko
– Saamme käydä kokemassa uusia asioita, kulttuuria tai kursseja, mutta pyritään löytämään edullisia tai ilmaisia vaihtoehtoja
– Lahjoja saamme ostaa, olisi kohtuutonta jättää lasten joulu ja synttärilahjat ostamatta äitien hörhöilyn takia
– Saamme myös itse ottaa lahjoja vastaan, ihanaa!

Retkahduksia tulee olemaan, tiesimme jo suunnitteluvaiheessa, että molemmilla on sovittuna menoja, joita emme halua perua. Muutamia mokia on siis sovittu, mutta tuntuu silti mahtavalta että molemmilla on kova halu muuttaa arkielämää. Ikää on yli 40, tuntuu että olisi pitänyt herätä jo aikoja sitten, mutta tässä sitä nyt ollaan.

 
Lisään yllämainittuun sen, etten ole itse harrastanut oikein mitään liikuntaa, ikinä. Ainoa mitä säännöllisesti teen, on koiran kanssa kävely. Joskus olen kokeillut eri “jumppatunteja” ja joskus käynyt salilla, mutta nyt yritän tehdä jotain kolme kertaa viikossa, joka olisi keholleni hyväksi. Ystäväni on liikkunut minua selvästi enemmän, mutta paino on molemmilla noussut paljon, ja kunto sen mukana heikentynyt.
 
Vaatteita tuntuu olevan ihan tarpeeksi, paljon olen saanut ystäviltä, ostanut käytettynä ja toki kaupoistakin. Eräs ystäväni kertoi kuinka 5 -henkisen perheen pesukoneen hajotessa, löytyi kaikkea uutta vaatehuoneen perukoilta. Tähän minäkin pyrin. Vaihtelua saan varmasti kun otan käyttöön myös niitä pitkään kaapissa seisseitä vaatteita. Ja huom! odotan kovasti että saan käyttöön taas kaikki ne vaatteet, joihin en nyt mahdu…
 
Kampaajalla en ole käynyt kyllä aikoihin, mutta itse värjäillyt säännöllisesti. Ystäväni on käynyt, värjäsi nyt valmiiksi hiukset lähelle omaa väriään, että olisi helpompi olla vuosi tekemättä mitään.

Ollaan viestitelty eilen illalla, tuntui että paniikki iskee. Järjetöntä?! Ja kertoo siitä miten normaalia on joka iltainen jäätelön ja suklaan syönti.
Tänään näyttää molemmilla olevan hyvä fiilis, hyvä me! että aloitettiin.

Mutta nälkä on nyt kova…

Hyppy tuntemattomaan, uskalla!

Minulle on sanottu moneen kertaan, kuinka rohkea olen kun olen tehnyt muutoksia elämässäni. Tuntuu jotenkin hassulta, mielestäni moni muu on paljon rohkeampi. Olen kuitenkin päättänyt lähteä erilaisista elämäntilanteista, työstä tai parisuhteesta, kun päivittäinen olo on alkanut tuntumaan sietämättömältä. Olen viime viikkoina lukenut monesta eri paikasta siitä, kuinka masennus kertoo elämästäsi jotakin sellaista, joka kannattaisi muuttaa. Oma kokemukseni vahvistaa tämän. Toivon että mahdollisimman moni uskaltaisi tehdä muutoksia, jos on mahdollista että elämä ja jokapäiväinen arki voisi muuttua onnellisemmaksi. Kun pidämme itsestämme hyvää huolta, olemme miellyttävämpiä ihmisiä läheisimmillemme.

 

Alla ihana teksti Jenny Belizt-Henrikssonin kirjasta Sisäinen voima:

Hyppy tuntemattomaan

Monelle tuttu kaaos on turvallisempi kuin tuntematon mahdollisuus. Mutta entä jos ihana elämä alkaa vasta silloin, kun uskallat päästää irti vanhasta ja epätoivotusta? Mitä esteitä sinulla on irtipäästämiseen juuri tässä hetkessä? Pelottaako sinua kontrollin menetys, epävarmuus tai ehkä sittenkin epäonnistuminen?
Mieti, mikä asia pitää sinut jumissa vanhassa ja epäsopivassa. Mikä estää sinua siirtymästä kohti uutta? Muista, että hyppy tuntemattomaan avaa uusia ovia.

En ole täydellinen enkä aina onnistu, vaikka tekisin parhaani. On luonnolllista epäonnistua ja kokea epävarmuutta. En voi hallita kaikkea. Muutos on kuitenkin luonnollinen asia, ja useimmiten hyvästä, myös minulle. En jätä muutosta tekemättä siksi, että pelkään.

 

elamanhuolto.fi aarrekarttakurssi

Keskity itseesi

En tarkoita tällä otsikolla liiallista, tai toisia satuttavaa itserakkautta, vaan sitä, että kun pidämme itsestämme hyvää huolta, olemme miellyttävämpiä ihmisiä läheisillemme. Kasvattavia ihmissuhteita tarvitaan, jotta voimme nähdä itsestämme jotakin uutta, jos olemme sen valmiita näkemään. Itsetutkiskelu voi olla vaikeaakin, mutta oman kokemukseni mukaan se vie askel askeleelta onnellisempaan arkeen, ja elämään.

 

Alla teksti Jenny Belitz-Henrikssonin kirjasta Sisäinen voima:

 

Keskity itseesi

Keskity monotoniseen tekemiseen ja itsesi kuuntelemiseen, ota ilo irti tunteistasi ja ajatuksistasi, joita juuri nyt mielessäsi pyörii. Anna ajatusten tulla, fiilistele niiden nostattamia tuntemuksia, pyri näkemään niiden lävitse ja lopulta päästä irti, annan ajatusten mennä. Kaikki ajatuksesi eivät ole vain positiivisia, mutta hyödyt useimmista niistä.

Ajattele viime aikoina sinussa ärsytyksen tunteita nostattaneita ihmisiä ja mieti, mikä oli se juttu, joka sai sinut kokemaan negatiivisia tunteita heidän seurassaan. Mitä ärsyttävämpi ihminen sinusta olikaan, sitä lämpöisemmin hänestä kannattaa alkaa ajatella. Loppujen lopuksi et sitä paitsi ehkä itsekään usko siihen, että sinua ärsytti se toinen ihminen, vaan enemmänkin joku tietty asia itsessäsi tai omassa elämässäsi, jonka pystyit näkemään kirkkaasti tuon toisen ihmisen kautta tai enemmänkin hänen avullaan. Jokaisesta kohtaamastasi ihmisestä kannattaa olla kiitollinen, toimi yhteys hänen kanssaan tai sitten ei. Useimmilla heistä on sinulle jokin sanoma.

Uskon siihen, että vedän puoleeni juuri hänet, jota juuri tällä hetkellä eniten tarvitsen ja jolla on minulle jotain opetettavaa, ehkä sitten itsestäni. Tiedostan sen, että suuri osa siitä, miten reagoin ulkoisiin asioihin, tilanteisiin ja toisiin henkilöihin, riippuu siitä, miten reagoin itseeni. Ymmärrän, että omat käsittelemättömät asiani voivat nousta pintaan toisten ihmisten seurassa ja heidän kauttaan. Oikotietä tässä itsetutkiskelun ja tiedostavamman elämisen maailmassa ei kuitenkaan ole. Minun on käänneettävä jokainen kivi itse, jotta pääsen juuri sinne, missä nyt olen. Kuorin kerros kerrokselta asioita ympäriltäni ja ajatuksia mielestäni. Toivon, että lopulta jäljellä on enää se kaikkein tärkein: todellinen kykyni uskoa ja luottaa omaan voimaani ja siihen, että juuri nyt minulla on jo kaikki.

rakastava valinta elamanhuolto.fi

Vääriä uskomuksia parisuhteesta

Kuulen paljon erilaisia tarinoita ihmisten parisuhteista kursseilleni osallistuvilta ihmisiltä.
Jokainen tarina on yksilöllinen, toki samankaltaisia haasteita meistä monilla on.

Tämä Hesarista lukemani juttu jäi mieleen, sillä se näyttää olevan usein aiheena kun parit hakevat apua avioliittoneuvojilta.

Jutussa kirjoitettiin monen uskovan, että suhteessa sen pituudeesta riippumatta, seksin kuuluu olla täydellistä joka kerta.
Ja myös että jos joku on juuri minulle tarkoitettu, hän varmasti tietää sanomattakin mitä haluan.

Hyvät ihmiset, etenkin nuoret jotka opettelette parisuhdetaitoja, näin ei ole, tämä ei ole totta oikeassa elämässä.
On toki “sielunkumppanuutta” kokevia, ja huikeita, aidosti onnellisia parisuhteita, kauniita, ihania, pitkiä ja onnellisia tarinoita. Mutta toivon että mahdollisimman moni saisi mallia parisuhteeseensa todellisesta elämästä, normaalista arjesta, ei elokuvista.

Tomiva parisuhde tarvitsee toisen kunnioitusta ja avoimuutta molempiin suuntiin, kertomista, mutta myös kuuntelemista. Ajatustenluku sekä seksuaalinen 100%:nen suoritus vuodesta toiseen ja elämäntilasteesta riippumatta ovat yli-inhimillisiä vaatimuksia.

Opetan kursseillani valtavan paljon avoimuudesta, ja kehotan siihen nytkin. Kerro miltä asiat sinusta tuntuvat. Ja kuuntele mitä sinulle kerrotaan. Välissä voi aivan hyvin kysyä: “Ymmärsinkö oikein, tarkoitatko että…?”

 

Pitäkää itsestänne ja läheisistä ihmisistänne oikein hyvää huolta.

rakastava valinta kurssi elamanhuolto.fi

Julian matka erosta eheyteen. Loppuyhteenveto. Osa 6.

Niinan eroryhmä päättyi ja uudenlainen elämä jatkuu

Meillä oli viimeinen kerta jäähyväisjuhlallisuuksineen. Tuntui tietenkin haikealta ja samalla kertaa myös helpottuneelta. Olimme vieneet maaliin ison kasvuprojektin kaikkine eri vaiheineen. Kilistelimme kuoharilaseja ja ihmettelimme, miten kaikki ovatkaan muuttuneet.

Voin puhua vain omasta muutoksestani, joka on ollut huima. Olen oivaltanut valtavan määrän asioita, jotka ovat ihanalla tavalla integroituneet osaksi minua, eli ei pelkästään pään tason ymmärrykseksi vaan koko kehon tietoisuudeksi. Olen ymmärtänyt, että jos ei eronsa yhteydessä ja sen jälkeen käsittele syvempiä kokemuksiaan, ne kohtaa vääjäämättä myös seuraavassa suhteessa. Tajuan myös, että jokaisen addiktion pohjalla on jo lapsuudesta juontavia syviä asioita, joita voi sopivan tilanteen tullen käsitellä ja silloin addiktio joko poistuu tai sen voima vähenee. Oivalsin myös hyvin syvällisesti, kuinka tärkeää on koko ajan yrittää huolellisesti ja avoimesti kommunikoida itsessä tapahtuvia asioita toiselle.

Tiedostaminen on kaiken alku ja juuri. Kaikkia asioita ei voi tiedostaa yhdellä kertaa, mutta sen takia tässä onkin ollut kokonaiset 11 kertaa ja viikkoa aikaa tiedostella sopivissa palasissa eroon liittyviä asioita. Minua puhutteli ensimmäisillä kerroilla aihe, jossa käsittelimme alisuoriutumista ja ylisuoriutumista. Joissain asioissa olen selvästi alisuoriutuvainen ja toisissa taas teen koko ajan ihan liikaa ja kannan liikaakin vastuuta. Ja tämä kuvio on vain pintaa. Kaikkein syvimmällä ovat alitajuiset asiat, joita emme edes tavoita. Silti tätä pintakuviota seuraamalla ja siihen hieman keskittymällä pääsin syvempiin vesiin. Pääsin muutamassa viikossa kiinni siihen Juliaan, jonka raivo ja pettymys oli aivan silmitön. Päästin irti siitä tunnetilasta ja lopulta vapauduin. Kommunikoituani tämän sekä puolisolleni että eroryhmäläisille, olin todella ottanut huikean askeleen kasvun tielläni eteenpäin. Vetovoima pakkomielteiseen seksiin on ollut hyvin pientä siitä lähtien.

Tiedostin tarpeeni sopeutua miesteni tarpeisiin jo vuosia sitten ensimmäisen kerran ja silti olen jatkanut sitä käyttäytymismallia tähän päivään. Olen enemmän tai vähemmän pienentänyt itseäni ja omia tarpeitani jokaisen miehen kanssa. Nyt näiden oppisessioiden aikana ymmärsin, että miten tärkeä tätä asiaa on työstää ihan joka päivä. Siis keskittyä joka päivä siihen, että mitä minä haluan. Keskittyä siihen, mistä minä unelmoin. Ja vaikka rakastamani ihminen on siinä omine tarpeineen ja haluineen, voin aina suuntautua siihen, mikä minua vetää puoleensa. Kun rakkautemme on aitoa ja pyyteetöntä, hän katsoo rakkaudella valintojani ja toimii itsekin samoin. Olemme vapaita toimimaan yhdessä ja erikseen.

Tunne-elämäni on aina ollut laimeaa. En osaa ilmaista tunteitani kovin voimakkaasti, enkä edes tunnista niitä helposti. Nyt sain kiinni tämän kevään aikana sekä isoista vihan tunteista että surun tunteista ja oivalsin, kuinka vapauttavaa on antaa tunteiden virrata. Ilon määräkin lisääntyy, kun on saanut surra ja raivota sielunsa kyllyydestä. Mikään tunne ei ole väärin.

Summa summarum tärkein oppi, minkä Niinan ryhmästä sain, oli se, että pärjään itsekin, omana itsenäni. Minulla oli synkkä ja sinnikäs uskomus, että tarvitsen aina jonkun vierelleni, etten voisi elää yksin. Niinpä en ole koskaan elänyt yksin, enkä ollut edes kahta päivää putkeen missään yksin. Päätin itsekseni, että jos tiemme puolisoni kanssa syystä tai toisesta erkanevat, niin olen itsekseni ja yksin mahdollisimman kauan.

Olen hyvä tyyppi ja pärjään kyllä!

Mitä jos olisin aito, oma itseni?

Mitä jos sinäkin olisit aito, oma itsesi?
Keskustelemme ryhmissäni aiheesta usein. Mitä järkeä on esittää jotain muuta kuin mitä olemme.
Epä-aitous ei kokemukseni mukaan johda onnellisuuteen. Parisuhteeseen tulisi lähteä ajatuksella, että ota minut juuri tällaisena kuin olen. Jos hyväksymme toisemme täysin, ilman listaa muutettavista asioista, voimme yrittää. Sama pätee ystävyyssuhteissa. Miksi viettäisit aikaa ihmisen kanssa joka ei pidä sinusta tai arvosta sinua ihan aitona itsenäsi?
Ja mikä vielä tärkeämpää, ja rakasta itseäsi sellaisena kuin olet.

Näin tämän runon, joka kuvaa kauniisti ja herkästi hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteissa.  Sain luvan julkaista tämän sivuillani, kiitos Veera.

Mitä jos?
Mitä jos lakkaisin muokkaamasta hetkeä kuvitelmieni muotoiseksi.
Jos en päättäisi sitä, miksi olen tässä.
Jos ymmärtäisin, etten voi tietää.
Mitä jos sydämeni tuntisi hetkessä piilevän salaisuuden.
Antaisi olla, sietäisi tuntemattoman. Antaisi hetken aueta ja paljastaa itsensä.
Mitä jos lakkaisin muokkaamasta sinua unelmieni muotoiseksi.
Jos ymmärtäisin, että olet luonani näyttämässä jotain, mitä en näe ilman sinua.
Mitä jos sydämeni tunnistaisi sinussa piilevän aarteen.
Antaisi sinun olla, kestäisi tuntemattoman.
Antaisi yhteyden aueta ja valaista ennen näkemättömän.
Mitä jos lopettaisin muokkaamasta itseäni sinun odotuksiesi muotoiseksi.
Jos sydämeni ymmärtäisi, että pitämällä itseni sinulta piilossa, et voi nähdä sitä mitä olen tullut sinulle näyttämään.
Jos ymmärtäisin, että minun kauttani näet jotain, mitä et näe ilman minua.
Veera Ruuska, 2016

Juulian matka erosta eheyteen, osa 4. Kahdesti kuussa.

Kahdesti kuussa.

Niinkuin aina isojen tunteiden myllertäessä, olimme molemmat koko päivän aivan toisessa maailmassa. Minä tunnistelin, miltä uusi “vapaus” hankkia seksiä luvan kanssa joltakulta suhteen ulkopuoliselta tuntui ja mietin mitä seurauksia sillä tulisi olemaan suhteellemme. Katsoin välillä silmäkulmasta puolisoani, josta ei saanut selkoa, oliko tämä vihainen vai surullinen.
Illalla kun menimme sänkyyn, puolisoni kysyi tarkentavan kysymyksen: oliko se niin, että tarvitset seksiä kahdesti kuussa? Myönsin, että siltä se vaikuttaa. Hän tokaisi siihen: kyllä me voimme sitä sitten kokeilla. Kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Hän oli itse valmis rakastelemaan kanssani kahdesti kuussa. Ei tarviikaan lähteä vieraisiin. Tipahdin täysin.

Itkin siinä ainakin tunnin hyvin lohdutonta itkua, joka ei millään ollut loppua. Olin kaksivuotiaan tasolla ja surin jotain, mitä en ainakaan vielä täysin osaa selittää. Oli ikään kuin olisin saanut isän rakkauden takaisin, siis sen, jonka silloin 45 vuotta sitten jouduin blokkaamaan. Ja se vyöryi päälleni surun ja helpotuksen muodossa. Tunsin eheytyväni hyvin syvältä.

Julian matka erosta eheyteen osa 3. Vaihtoehdot

Se huutavin tarve etsii nyt voimakkaasti kolmatta tietä!

On umpikuja, josta ulospääsy vaatisi jotain, mitä nyt ei ole näkyvillä. Mieheni ei siis halua seksiä, ei kiihotu ja on impotentti. Minä haluan seksiä, tarvitsen sitä paljon ja olen seksiaddikti, siis varmaan nymfomaani. Meillä on paljon rakkautta ja pystymme hyvään läheisyyteen. Ainoa, mikä puuttuu on saada jalkojen väliin säännöllisesti aito elin ja olla yhteydessä sen kantajaan. Sen kun tällä lailla selittää, tuntuu ihan käsittämättömältä, miksi tarve on niin suuri ja polttava. Se tarve vie minut välillä epätoivon syövereihin.

Yritin yöllä taas kerran hahmottaa, mitä vaihtoehtoja meillä on

  1. Jatkan selibaatissa tyytyen siihen, että tarve rakastella päivittäin nostaa päätään ja kärvistelen.
  2. Alan salaa käydä jonkun luona saamassa seksiä.
  3. Alan käydä jonkun luona ja saan siihen luvan puolisolta.

Muita vaihtoehtoja en nähnyt. Tuli itku jostain hyvin syvältä epätoivoisesta paikasta, joka herätti puolisoni. Selitin hänelle, että katselin tätä umpikujatilannetta. Kerroin, miten paljon toivoisin, että hän voisi antaa minulle luvan ja tottua siihen, että hoidan tätä tarvetta jonkun toisen kanssa. Toiveeni kumpusi syvältä ja olin täynnä toivoa, että tällä kertaa tulisin ymmärretyksi.

Puolisoni pysyi pitkään hiljaa ja sitten toisti painokkaasti sen, minkä oli aikaisemminkin sanonut: jos lähden kokeilemaan muiden kanssa, laitamme leirit erilleen. Hän on varma siitä, että antaisin jokaiselle vastaan tulevalle miehelle, minua tultaisiin käyttämään rumasti hyväksi: pahoinpidellään, raiskataan ja häpäistään. Hän ei halua jäädä todistamaan kärsimystäni.

Minä taas näen, että jos kävisin jonkun tai joidenkin hyvin luotettavien seksiä kaipaavien kumppanien luona, ikään kuin kampaajalla, hierojalla tai kosmetologilla, seksuaalisia tarpeitani hoitamassa, siitä seuraisi win-win-win -tilanne. Puolisoni tietäisi, etten kärvistele ja odota häneltä jotain, mitä hän ei voi antaa; seksikumppani saisi tyydyttää omaa tarvettaan; ja minä pääsisin tästä puutostilasta vapauteen. En näe mitään isoa riskiä. Jos huolella valitsen seksikumppanin, hän ei ala kiristää, satuttaa tai mainostaa minua muille.

Puolisoni myös uskoo, että antautuisin addiktiolleni hallitsematta ja antaisin sen voiman viedä minua vaaroihin. Hän ei usko, että 12 askeleen seksiaddiktien ryhmä johtaa muuhun, kuin että vertailemme siellä seksikokemuksiamme, samalla tavalla kuin alkuvaiheen anonyymit alkoholistit tekevät.  Silti hän ei ole ollut yhdessäkään ryhmäsessiossa kuulemassa, mitä me siellä puhumme.

Tarkoituksena on nimenomaan TOIPUA tästä pakonomaisesta addiktiosta ja tiedostaa kaikkia seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia sekä jakaa kokemusta pakkomielteen hellittämisestä ja terveestä seksuaalisuudesta.

Meillä oli Niinan eroryhmässä aiheena tällä viikolla viha ja sen rakentava ilmaiseminen. Tällä hetkellä olen puolisolleni vihainen siitä, ettei hän luota minuun ja kykyyni hallita seksuaalista voimaani pätkän vertaa. Hän ei luota minun aikuisuuteeni ja kykyyni pitää asiat tasapainossa, vaan pitää tällä hetkellä ainoana mahdollisuutena eroa. Kirjoitin tämän blogin nyt rakentavana vihani kanavana ja edelleen elättelen toivoa, että löydämme kolmannen tien eli tien, jolla molempien kaikki tarpeet tyydyttyvät ja opimme itsestämme ja toisistamme lisää sekä rakkautemme tästä kriisistä vain vahvistuu.

Katsotaan, miten meidän käy…

Julian matka erosta eheyteen osa 5. Ryhmän voima.

Erosin käytännössä jo viisi vuotta sitten, kun löysin yhteyden nykyiseen puolisooni ja pääsin peilaamaan sitä, mitä kaikkea olin pitkässä avioliitossani kaivannut. Erostani on siis jo pitkä aika ja silti olen nyt vasta, tänä keväänä mennyt eroryhmään. Ryhmään mennessäni nykyinen avoliittoni oli pahassa kriisissä ja tiesin janoavani muutosta. Ryhmän ensimmäisten kertojen aikana muutos sitten tuli.

Jokaisella ryhmäkerralla on peilaus ollut niin vahvaa, että joku puoli minusta on ikään kuin valaistunut. Siinä valossa olen nähnyt nykyhetken todellisempana, ollut itselleni rehellisempi ja löytänyt keinoja toteuttaa muuttunutta minäkuvaani arjessa. Itse asiassa mihinkään muuhun ei ole tarvinnut tietoisesti pyrkiä kuin siihen, että istuu kuin tatti vaadittavat tunnit ryhmässä, kuuntelee ja on läsnä. Lisäksi on ollut ihan tosi hyödyllistä, jos on jaksanut tehdä välitehtävät ja soitella ryhmätovereille. Itse muutos on vain seurannut kuin itsestään tästä.

Viime kerralla olimme päässeet jo vihan ja surun käsittelystä itsetuntoon. Käytimme paljon aikaa siihen, että oikeasti kartoitimme omia hyviä puolia, taitoja ja kykyjä. Jännä tunne, kun toiset ryhmäläiset kertoivat kaikesta siitä positiivisesta, mitä näkevät minussa. Vaikeaahan on nähdä itsensä myönteisessä valossa ja todella luottaa, että minussa on kaikkea hyvää. Ja selvästi tämän ohjelman nerous on siinä, että kun huolellisesti kasvattaa itsetuntonsa ennalleen tai jopa entistä paljon paremmaksi, niin elämä alkaa muuttua vääjäämättä valoisammaksi.

Kun katson kanssasisariani ja kuuntelen heidän kertomuksiaan oman elämänsä vaikeista vaiheista, meissä kaikissa tapahtuu koko ajan jotain. Meidän keskellämme tapahtuu koko ajan jotain. Me ikään kuin keräämme kaikkea sitä pimeää ja valoisaa yhteen ja luomme siitä yhdessä sopusointuisen sopan, jonka läksiäisiksi kauhomme sisäämme ja lähdemme ravittuina seuraavaan viikkoon.

Hmm…vaihtaako mullat?

Viisas puutarhuri ei hoida riutuvaa kasvia nyppimällä siltä kuolleet lehdet.

Hän tietää että ongelman ydin on syvemmällä. Viisas puutarhuri vaihtaa

kasvin mullat, hoitaa juuret ja istuttaa sen isompaan ruukkuun.

Jos olosi ei kohene, vaikka miten uusisit vaatekaappiasi, silottaisit

ryppyjäsi tai siirtelisit kotona huonekaluja, ongelmasi ydin on syvemmällä.

Kaiva juuresi esiin, vaihda mullat ja istuta itsesi isompaan ruukkuun.

Siellä voit kasvaa ja kukoistaa syvimmästä ytimestäsi, uudessa maaperässä.

Elämänhuoltoa hyvinkin…