Julian matka erosta eheyteen. Loppuyhteenveto. Osa 6.

Niinan eroryhmä päättyi ja uudenlainen elämä jatkuu

Meillä oli viimeinen kerta jäähyväisjuhlallisuuksineen. Tuntui tietenkin haikealta ja samalla kertaa myös helpottuneelta. Olimme vieneet maaliin ison kasvuprojektin kaikkine eri vaiheineen. Kilistelimme kuoharilaseja ja ihmettelimme, miten kaikki ovatkaan muuttuneet.

Voin puhua vain omasta muutoksestani, joka on ollut huima. Olen oivaltanut valtavan määrän asioita, jotka ovat ihanalla tavalla integroituneet osaksi minua, eli ei pelkästään pään tason ymmärrykseksi vaan koko kehon tietoisuudeksi. Olen ymmärtänyt, että jos ei eronsa yhteydessä ja sen jälkeen käsittele syvempiä kokemuksiaan, ne kohtaa vääjäämättä myös seuraavassa suhteessa. Tajuan myös, että jokaisen addiktion pohjalla on jo lapsuudesta juontavia syviä asioita, joita voi sopivan tilanteen tullen käsitellä ja silloin addiktio joko poistuu tai sen voima vähenee. Oivalsin myös hyvin syvällisesti, kuinka tärkeää on koko ajan yrittää huolellisesti ja avoimesti kommunikoida itsessä tapahtuvia asioita toiselle.

Tiedostaminen on kaiken alku ja juuri. Kaikkia asioita ei voi tiedostaa yhdellä kertaa, mutta sen takia tässä onkin ollut kokonaiset 11 kertaa ja viikkoa aikaa tiedostella sopivissa palasissa eroon liittyviä asioita. Minua puhutteli ensimmäisillä kerroilla aihe, jossa käsittelimme alisuoriutumista ja ylisuoriutumista. Joissain asioissa olen selvästi alisuoriutuvainen ja toisissa taas teen koko ajan ihan liikaa ja kannan liikaakin vastuuta. Ja tämä kuvio on vain pintaa. Kaikkein syvimmällä ovat alitajuiset asiat, joita emme edes tavoita. Silti tätä pintakuviota seuraamalla ja siihen hieman keskittymällä pääsin syvempiin vesiin. Pääsin muutamassa viikossa kiinni siihen Juliaan, jonka raivo ja pettymys oli aivan silmitön. Päästin irti siitä tunnetilasta ja lopulta vapauduin. Kommunikoituani tämän sekä puolisolleni että eroryhmäläisille, olin todella ottanut huikean askeleen kasvun tielläni eteenpäin. Vetovoima pakkomielteiseen seksiin on ollut hyvin pientä siitä lähtien.

Tiedostin tarpeeni sopeutua miesteni tarpeisiin jo vuosia sitten ensimmäisen kerran ja silti olen jatkanut sitä käyttäytymismallia tähän päivään. Olen enemmän tai vähemmän pienentänyt itseäni ja omia tarpeitani jokaisen miehen kanssa. Nyt näiden oppisessioiden aikana ymmärsin, että miten tärkeä tätä asiaa on työstää ihan joka päivä. Siis keskittyä joka päivä siihen, että mitä minä haluan. Keskittyä siihen, mistä minä unelmoin. Ja vaikka rakastamani ihminen on siinä omine tarpeineen ja haluineen, voin aina suuntautua siihen, mikä minua vetää puoleensa. Kun rakkautemme on aitoa ja pyyteetöntä, hän katsoo rakkaudella valintojani ja toimii itsekin samoin. Olemme vapaita toimimaan yhdessä ja erikseen.

Tunne-elämäni on aina ollut laimeaa. En osaa ilmaista tunteitani kovin voimakkaasti, enkä edes tunnista niitä helposti. Nyt sain kiinni tämän kevään aikana sekä isoista vihan tunteista että surun tunteista ja oivalsin, kuinka vapauttavaa on antaa tunteiden virrata. Ilon määräkin lisääntyy, kun on saanut surra ja raivota sielunsa kyllyydestä. Mikään tunne ei ole väärin.

Summa summarum tärkein oppi, minkä Niinan ryhmästä sain, oli se, että pärjään itsekin, omana itsenäni. Minulla oli synkkä ja sinnikäs uskomus, että tarvitsen aina jonkun vierelleni, etten voisi elää yksin. Niinpä en ole koskaan elänyt yksin, enkä ollut edes kahta päivää putkeen missään yksin. Päätin itsekseni, että jos tiemme puolisoni kanssa syystä tai toisesta erkanevat, niin olen itsekseni ja yksin mahdollisimman kauan.

Olen hyvä tyyppi ja pärjään kyllä!

No Comments

Post a Comment