Julian matka erosta eheyteen osa 3. Vaihtoehdot

Se huutavin tarve etsii nyt voimakkaasti kolmatta tietä!

On umpikuja, josta ulospääsy vaatisi jotain, mitä nyt ei ole näkyvillä. Mieheni ei siis halua seksiä, ei kiihotu ja on impotentti. Minä haluan seksiä, tarvitsen sitä paljon ja olen seksiaddikti, siis varmaan nymfomaani. Meillä on paljon rakkautta ja pystymme hyvään läheisyyteen. Ainoa, mikä puuttuu on saada jalkojen väliin säännöllisesti aito elin ja olla yhteydessä sen kantajaan. Sen kun tällä lailla selittää, tuntuu ihan käsittämättömältä, miksi tarve on niin suuri ja polttava. Se tarve vie minut välillä epätoivon syövereihin.

Yritin yöllä taas kerran hahmottaa, mitä vaihtoehtoja meillä on

  1. Jatkan selibaatissa tyytyen siihen, että tarve rakastella päivittäin nostaa päätään ja kärvistelen.
  2. Alan salaa käydä jonkun luona saamassa seksiä.
  3. Alan käydä jonkun luona ja saan siihen luvan puolisolta.

Muita vaihtoehtoja en nähnyt. Tuli itku jostain hyvin syvältä epätoivoisesta paikasta, joka herätti puolisoni. Selitin hänelle, että katselin tätä umpikujatilannetta. Kerroin, miten paljon toivoisin, että hän voisi antaa minulle luvan ja tottua siihen, että hoidan tätä tarvetta jonkun toisen kanssa. Toiveeni kumpusi syvältä ja olin täynnä toivoa, että tällä kertaa tulisin ymmärretyksi.

Puolisoni pysyi pitkään hiljaa ja sitten toisti painokkaasti sen, minkä oli aikaisemminkin sanonut: jos lähden kokeilemaan muiden kanssa, laitamme leirit erilleen. Hän on varma siitä, että antaisin jokaiselle vastaan tulevalle miehelle, minua tultaisiin käyttämään rumasti hyväksi: pahoinpidellään, raiskataan ja häpäistään. Hän ei halua jäädä todistamaan kärsimystäni.

Minä taas näen, että jos kävisin jonkun tai joidenkin hyvin luotettavien seksiä kaipaavien kumppanien luona, ikään kuin kampaajalla, hierojalla tai kosmetologilla, seksuaalisia tarpeitani hoitamassa, siitä seuraisi win-win-win -tilanne. Puolisoni tietäisi, etten kärvistele ja odota häneltä jotain, mitä hän ei voi antaa; seksikumppani saisi tyydyttää omaa tarvettaan; ja minä pääsisin tästä puutostilasta vapauteen. En näe mitään isoa riskiä. Jos huolella valitsen seksikumppanin, hän ei ala kiristää, satuttaa tai mainostaa minua muille.

Puolisoni myös uskoo, että antautuisin addiktiolleni hallitsematta ja antaisin sen voiman viedä minua vaaroihin. Hän ei usko, että 12 askeleen seksiaddiktien ryhmä johtaa muuhun, kuin että vertailemme siellä seksikokemuksiamme, samalla tavalla kuin alkuvaiheen anonyymit alkoholistit tekevät.  Silti hän ei ole ollut yhdessäkään ryhmäsessiossa kuulemassa, mitä me siellä puhumme.

Tarkoituksena on nimenomaan TOIPUA tästä pakonomaisesta addiktiosta ja tiedostaa kaikkia seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia sekä jakaa kokemusta pakkomielteen hellittämisestä ja terveestä seksuaalisuudesta.

Meillä oli Niinan eroryhmässä aiheena tällä viikolla viha ja sen rakentava ilmaiseminen. Tällä hetkellä olen puolisolleni vihainen siitä, ettei hän luota minuun ja kykyyni hallita seksuaalista voimaani pätkän vertaa. Hän ei luota minun aikuisuuteeni ja kykyyni pitää asiat tasapainossa, vaan pitää tällä hetkellä ainoana mahdollisuutena eroa. Kirjoitin tämän blogin nyt rakentavana vihani kanavana ja edelleen elättelen toivoa, että löydämme kolmannen tien eli tien, jolla molempien kaikki tarpeet tyydyttyvät ja opimme itsestämme ja toisistamme lisää sekä rakkautemme tästä kriisistä vain vahvistuu.

Katsotaan, miten meidän käy…

niina

niina@elamanhuolto.fi
No Comments

Post a Comment