Julian matka erosta eheyteen osa 5. Ryhmän voima.

Erosin käytännössä jo viisi vuotta sitten, kun löysin yhteyden nykyiseen puolisooni ja pääsin peilaamaan sitä, mitä kaikkea olin pitkässä avioliitossani kaivannut. Erostani on siis jo pitkä aika ja silti olen nyt vasta, tänä keväänä mennyt eroryhmään. Ryhmään mennessäni nykyinen avoliittoni oli pahassa kriisissä ja tiesin janoavani muutosta. Ryhmän ensimmäisten kertojen aikana muutos sitten tuli.

Jokaisella ryhmäkerralla on peilaus ollut niin vahvaa, että joku puoli minusta on ikään kuin valaistunut. Siinä valossa olen nähnyt nykyhetken todellisempana, ollut itselleni rehellisempi ja löytänyt keinoja toteuttaa muuttunutta minäkuvaani arjessa. Itse asiassa mihinkään muuhun ei ole tarvinnut tietoisesti pyrkiä kuin siihen, että istuu kuin tatti vaadittavat tunnit ryhmässä, kuuntelee ja on läsnä. Lisäksi on ollut ihan tosi hyödyllistä, jos on jaksanut tehdä välitehtävät ja soitella ryhmätovereille. Itse muutos on vain seurannut kuin itsestään tästä.

Viime kerralla olimme päässeet jo vihan ja surun käsittelystä itsetuntoon. Käytimme paljon aikaa siihen, että oikeasti kartoitimme omia hyviä puolia, taitoja ja kykyjä. Jännä tunne, kun toiset ryhmäläiset kertoivat kaikesta siitä positiivisesta, mitä näkevät minussa. Vaikeaahan on nähdä itsensä myönteisessä valossa ja todella luottaa, että minussa on kaikkea hyvää. Ja selvästi tämän ohjelman nerous on siinä, että kun huolellisesti kasvattaa itsetuntonsa ennalleen tai jopa entistä paljon paremmaksi, niin elämä alkaa muuttua vääjäämättä valoisammaksi.

Kun katson kanssasisariani ja kuuntelen heidän kertomuksiaan oman elämänsä vaikeista vaiheista, meissä kaikissa tapahtuu koko ajan jotain. Meidän keskellämme tapahtuu koko ajan jotain. Me ikään kuin keräämme kaikkea sitä pimeää ja valoisaa yhteen ja luomme siitä yhdessä sopusointuisen sopan, jonka läksiäisiksi kauhomme sisäämme ja lähdemme ravittuina seuraavaan viikkoon.

No Comments

Post a Comment